Mikä on valtion tarkoitus
Viime aikoina yhteiskunnallisessa keskustelussa on noussut esiin yhä useammin yksi aihe, nimittäin polttoaineveron korotus. Samalla keskustelua on käyty monesta muustakin verosta, tuesta sekä inflaation tuomasta vaikutuksesta. Osaltaan keskustelulle on leimallista mutuilu ja kuulopuheille perustuva politiikan teko. On yhteiskunnan kannalta hälyttävää, kuinka vähän perinteisiä asiapoliitikkoja sekä varsinaisten asiantuntijoiden ajattelua arvostetaan. Tilastokeskuksen mukaan Suomen julkiset menot olivat vuonna 2019 53,3% bruttokansantuotteesta ja vuonna 2020 57,5%. Julkiset menot ovat siis kasvaneet 4,2 prosenttiyksikköä. Samaan aikaan hallitus on valmis joustamaan menokehyksestä, jonka tarkoituksena on pitää valtion menot tietyn yhdessä sovitun kehyksen puitteissa. Valtion saamat tulot koostuvat pääosin veroista ja muista veroluonteisista maksuista. Tästä on siis vedettävissä johtopäätös, menojen kasvu johtaa tulojen kasvun tarpeeseen. Veronantajien keskusliiton mukaan Suomen kokonaisveroaste oli OECD maissa vuonna 2020 seitsemänneksi korkein ollen 41,9% suhteessa bruttokansantuotteeseen. OECD maiden keskiarvon ollessa 33,5% suhteessa BKT:een.
On siis selvää, että valtion tarkoitus on siirtymässä entistä enemmän mahdollistajasta tukijaksi. Valtion perimmäisenä tarkoituksena on mahdollistaa menestys ja onnellinen elämä. Joka kerta kun valtakunnan politiikassa esitetään kansalaisille uutta tulonsiirtoa, tulisi pohtia mistä se on pois. Tulonsiirtojen tarkoituksena on auttaa heikommassa tilanteessa olevaa ihmistä. Mielestäni on naivia ajatella, että tulonsiirto korjaisi kovien elinkustannuksien aiheuttaman ongelman. Se siirtää ongelmaa ainoastaan tuonnemmaksi. Olisi mielestäni kohtuullista käydä rakentavaa keskustelua mitkä syyt johtavat siihen, että valtion tulee edes miettiä uusia tulonsiirtoja. Monesti aitoon ongelmaan puuttuminen ei vain ole poliittisesti järkevää, mikä sotii osaltaan vastoin politiikan perimmäistä tarkoitusta, jonka tulisi olla yhteisten asioiden hoitaminen. Suomi tarvitsee ajattelua, jossa keskiössä olisi kansalaisten menestyksen edistäminen eikä niinkään jatkuvien uusien tukien pohtiminen.