Ajatuksia ja mielipiteitä

Olisiko aika arvostaa sitä, mitä opiskelijoilla jo on

Viimeaikaisessa keskustelussa on noussut esiin käsitys, jonka mukaan korkeakouluopiskelijan toimeentulo olisi vaarassa. Näin asia ei kuitenkaan ole. Opiskelijoilla on valtion tarjoama ilmainen koulutus sekä mahdollisuus hakea opinto- sekä asumistukea. On tosiasia, että moni opiskelija joutuu elämisensä rahoittamiseksi hakemaan opintolainaa. Mikäli opiskelija valmistuu määräajassa, Kela maksaa opintolainasta 40 %. Tästä summasta tulee tosin vähentää 2500 euron omavastuu. Tämän lisäksi opiskelijoilla on useita erilaisia opiskelijahintaisia etuuksia erilaisista tuotteista ja palveluista. Nämä ovat jo yhteiskunnan kädenojennus opiskelijoita kohtaan. Yksi erittäin suuri etuus opiskelijoille on opiskelijahintainen ruokailu opiskelijaravintolassa. Samassa paikassa opiskelija maksaa ruoastaan 2,95 euroa, kun ei-opiskelija maksaa normaalin lounaan hinnan.

Olisiko viimein aika arvostaa jo sitä mitä olemme valtiolta saaneet? Suomessa on jo saatavilla ilmainen korkeakoulutus, joka on maailmalla harvinaisuus. Tämän lisäksi saatavilla on kattavasti erilaisia tukia sekä opiskelijoita tukevia palveluita. Jokaisella korkeakouluopiskelijalla on myös omat terveydenhuoltopalvelut ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön kautta.

Opintolaina on valtiontakauksella oleva pankkilaina, jonka edellytyksenä on opintotuen saaminen. Tämä on mielestäni kummallinen tilanne, että ihmisen tulee hakea valtiolta tukea, jotta voisi saada itselleen lainaa. Mielestäni on erikoista, että opintolainaa varten tulee hakea valtion tukea, vaikka opiskelijalle riittäisi ainoastaan opintolaina ja siihen toteutettava valtion takaus sekä määräajassa valmistumisesta maksettava opintolainahyvitys. Tämä rajoittaa opiskelijan mahdollisuutta tehdä opiskelun ohessa töitä, koska opintotuessa on tulorajat, mutta lainassa ei. 

Suomi tarvitsee oikeistolaista politiikkaa

Suomi on tilanteessa, jossa se velkaantuu entistä nopeammin. Valtion korkomenojen arvioidaan olevan tänä vuonna melkein 2 miljardia euroa. Tämä summa menee siis pelkästään valtion velkojen korkoihin. Tällä ei siis edes makseta lainoja takaisin. On hälyttävää, miten vapaasti valtion velkaantumiseen suhtaudutaan. Jokainen tietää omasta taloudestaan, että yli varojen elämisestä aiheutuu vararikko. Valtio ei ole tässä poikkeus. Eurooppalaiset valtiot eivät ole tässä poikkeus. Viimeisen eurokriisin aikaan Kreikka oli vaarassa ajautua maksukyvyttömyyteen. Se pelastui tilanteessa ainoastaan laajalla lainoittamisella sekä muiden valtioiden takauksilla. Tästä moni valtio olisi voinut ottaa opiksi, mutta näin ei ole kuitenkaan käynyt. Ero oikeustolaisen ja vasemmistolaisen talousajattelun välillä on ajatus valtion varallisuuden käytöstä. Kummankaan suuntauksen tarkoituksena ei ole kurjistaa suomalaisten asemaa, ainoastaan keinot ovat erilaiset. Vasemmiston mielestä ihmisille tulee antaa kaikki tuki, jota on mahdollista antaa. Oikeiston talousajattelun lähtökohtana on mahdollistaa työnteko ja yrittäminen, jonka avulla ihminen voi menestyä omassa elämässään. Merkittävin ero on vasemmiston passivoiva tapa verrattuna oikeistolaisen aktivoivaan tapaan.

Suomi on pieni maa, joka ei voi kilpailla suurien talousmahtien rinnalla omalla talousalueellaan. Suomi nojaa pitkälti Euroopan unionin tuomaan vapaaseen liikkuvuuteen, jonka mukaan ihmiset, pääomat, palvelut tai tavarat eivät tunne sisärajoja. Suomelle on onni olla osa 500 miljoonan ihmisen talousaluetta. Vapaan liikkuvuuden haittapuolena on tosin Euroopan laajuinen kilpailu, jossa Suomella selkeänä riskinä on palveluiden ja tavaroiden tuottamisen kalleus. Onkin mahdoton ajatus, että vasemmiston ajamat veronkorotukset toisivat mukanaan laajaa talouskasvua. Pikemminkin Suomesta tulee entistä kalliimpi maa, mikä ei kannusta investoimaan Suomeen. Tarvitsemme veropohjan laajentamista, jossa verotuksen painopistettä kohdistetaan enemmän haittojen verottamiseen kuin ihmisten tai yritysten verotukseen. Suomi tarvitsee oikeistolaista talousajattelua, jossa kasvua luodaan ihmisten omalla työnteolla ja kuluttamisella, ei verottamalla heitä kuoliaaksi. 

Mikä on valtion tarkoitus

Viime aikoina yhteiskunnallisessa keskustelussa on noussut esiin yhä useammin yksi aihe, nimittäin polttoaineveron korotus. Samalla keskustelua on käyty monesta muustakin verosta, tuesta sekä inflaation tuomasta vaikutuksesta. Osaltaan keskustelulle on leimallista mutuilu ja kuulopuheille perustuva politiikan teko. On yhteiskunnan kannalta hälyttävää, kuinka vähän perinteisiä asiapoliitikkoja sekä varsinaisten asiantuntijoiden ajattelua arvostetaan. Tilastokeskuksen mukaan Suomen julkiset menot olivat vuonna 2019 53,3% bruttokansantuotteesta ja vuonna 2020 57,5%. Julkiset menot ovat siis kasvaneet 4,2 prosenttiyksikköä. Samaan aikaan hallitus on valmis joustamaan menokehyksestä, jonka tarkoituksena on pitää valtion menot tietyn yhdessä sovitun kehyksen puitteissa. Valtion saamat tulot koostuvat pääosin veroista ja muista veroluonteisista maksuista. Tästä on siis vedettävissä johtopäätös, menojen kasvu johtaa tulojen kasvun tarpeeseen. Veronantajien keskusliiton mukaan Suomen kokonaisveroaste oli OECD maissa vuonna 2020 seitsemänneksi korkein ollen 41,9% suhteessa bruttokansantuotteeseen. OECD maiden keskiarvon ollessa 33,5% suhteessa BKT:een.

On siis selvää, että valtion tarkoitus on siirtymässä entistä enemmän mahdollistajasta tukijaksi. Valtion perimmäisenä tarkoituksena on mahdollistaa menestys ja onnellinen elämä. Joka kerta kun valtakunnan politiikassa esitetään kansalaisille uutta tulonsiirtoa, tulisi pohtia mistä se on pois. Tulonsiirtojen tarkoituksena on auttaa heikommassa tilanteessa olevaa ihmistä. Mielestäni on naivia ajatella, että tulonsiirto korjaisi kovien elinkustannuksien aiheuttaman ongelman. Se siirtää ongelmaa ainoastaan tuonnemmaksi. Olisi mielestäni kohtuullista käydä rakentavaa keskustelua mitkä syyt johtavat siihen, että valtion tulee edes miettiä uusia tulonsiirtoja. Monesti aitoon ongelmaan puuttuminen ei vain ole poliittisesti järkevää, mikä sotii osaltaan vastoin politiikan perimmäistä tarkoitusta, jonka tulisi olla yhteisten asioiden hoitaminen. Suomi tarvitsee ajattelua, jossa keskiössä olisi kansalaisten menestyksen edistäminen eikä niinkään jatkuvien uusien tukien pohtiminen. 

Aluevaalit, sotevaalit, hyvinvointivaalit mitkä ihmeen vaalit

Tällä hetkellä käytävissä aluevaaleissa on kyse vaalit.fi sivuston mukaan, "Tammikuussa pidetään Suomen ensimmäiset aluevaalit, joissa valitaan aluevaltuustot hyvinvointialueille. Tähän asti kuntien vastuulla on ollut sosiaalihuollon, terveydenhuollon ja pelastustoiminnan järjestäminen. Jatkossa niistä vastaavat hyvinvointialueet. Hyvinvointialueella on itsehallinto, ja ylintä päätösvaltaa alueen asioissa käyttää aluevaltuusto." Eli tarkoittaa käytännössä mitä? Aluevaalien suurimpana ongelmana ei ole niinkään itse uudistus prosessina, vaan tiedottaminen mistä vaaleissa on oikein kysymys. Tästä hyvänä esimerkkinä on samalle vaalille annetut eri nimet. Vastaavasti eduskuntavaaleille voitaisiin antaa nimeksi valtakunnan ykkösvaalit, Arkadianmäen heppuli valinta taikka mitä muita. Tämä juuri kuvastaa ongelmaa, koska samoille vaaleille annetaan monta nimeä, katoaa asiasta perimmäinen tarkoitus. Poliitikoille on tyypillistä poliittisella jargonilla piilottaa omaa osaamattomuuttaan asiasta eikä aluevaalit tee tähän poikkeusta. Yleisesti asiaa jota ei osata taikka tiedetä, osaamattomuus yritetään piilottaa juuri poliittiseen kapulakieleen. Osaltaan ongelmaa luo aluevaalien vaalipiirinä toimiva hyvinvointialue, eli 21 hallinnollista aluetta, joille vaaleissa valitaan oma valtuustonsa.

Aluevaalit ovat seurausta vuosikymmeniä tehdystä sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksesta. Viimeisin hallitus sai uudistuksen "valmiiksi" toisin sanoen ensimmäistä kertaa uudistuksen historiassa asiassa päästään prosessien ja rakenteiden uudelleenjärjestelyyn. Tästä on annettava sen verran kiitosta nykyiselle hallitukselle, että uudistus on saatu maaliin. Vaalien jälkeen suurena haasteena on saada kansalaiset ymmärtämään mistä jatkossa palvelut ovat saatavilla. Uudella aluevaltuustolla on myös oltava uskallusta antaa vastuuta yksityiselle toimijalle, koska yksityisen toimijan tehokkuus on vertaansa vailla, josta julkisen puolen tulisi ottaa mallia. Jää nähtäväksi mikä alue on riittävän rohkea ottaakseen mallia. 

Miksi suomalainen työ ei kannata

Monesti kuulee puhuttavan, kuinka ulkomaalaiset vievät suomalaisten työt. Tämä on osittain totta matalapalkka-aloilla, johon harva suomalainen suostuu työllistymään. Mielestäni tässä ei niinkään ole kysymys ihmisen halusta tehdä työtä, vaan suuremmasta rakenteellisesta ongelmasta. Suomalainen julkinen talous on kestämättömän suuri. Elinkeinoelämän keskusliiton mukaan Suomen julkiset menot ovat toiseksi suurimmat Euroopassa suhteutettuna BKT:n, ainoastaan Ranskassa menot olivat suuremmat. Samaisen tutkimuksen mukaan Suomen kokonaisveroaste on viidenneksi suurin OECD maissa suhteutettuna BKT:n. Julkisen sektorin menot ovat olleet tuloja suurempia aina vuodesta 2009 saakka. Tilanne on kestämätön. Marinin hallitus on entisestään lisäämässä suomalaisten verotaakkaa, ja hankkimalla lisää syömävelkaa. Jos yksityinen ihminen toimisi vastaavalla tavalla, olisi hän varsin nopeasti luottotiedoton.

Varsinaiseen aiheeseen palatakseni, suomalainen työ ei kannata, koska kulurakenne on rakennettu turhan raskaaksi. Suomalaisten mediaanitulo oli vuonna 2021 noin 2900 €, jolloin verottaja vei tuloista 26,6 %. Eli keskimääräisesti suomalainen tienaa 2900 € kuussa ennen veroja. Tästä työnantajalle palkan sivukuluina voidaan laskea noin puolet suurempi rahamäärä, joka yrityksen tulee saada aikaan, jotta se voi maksaa työntekijälleen palkkaa. Matalapalkka-aloilla työn kanssa kilpailee sosiaalituet, jotka ovat monesti joko yhtä paljon tai vain hiukan vähemmän, mitä työntekijä voisi tienata tekemällä töitä. Tämä on suuri rakenteellinen ongelma, kun työtä tekevät maksavat toisille siitä, että heidän on parempi olla tekemättä mitään, kuin tehdä töitä. Jokainen ihminen on pohjimmillaan laiska, joten on vaikea nähdä, että nykyisin sosiaalietuuksilla elävät saataisiin täyttämään matalapalkka-alojen avoimet työpaikat. En missään nimessä syytä, tilanteesta näitä ihmisiä. Enemmänkin syytän rakennetta, joka tämän mahdollistaa.

Avoimen yliopiston opiskelija on aito väliinputoaja

Korkea koulutusaste on suomalaisten voimavara, mutta samalla se on paljon ahdistusta ja tuskaa aiheuttava taakka monelle toisen asteen päättävälle. Moni työpaikka vaatii työntekijöiltään korkeakoulututkintoa, mikä tarkoittaa joko yliopiston tai ammattikorkeakoulun käymistä. Tänä päivänä yhä enemmän yliopistojen sisäänpääsy keskittyy todistusvalintaan, minkä seurauksena lukion painoarvo tulevaisuuden määrittäjänä korostuu. Asetelma on sinänsä outo, koska lukion ajateltiin olevan kolme vuotta aikaa miettiä mitä haluaa tehdä tulevaisuudessa. Nykyisin päätökset tulee tehdä jo lukion ensimmäisenä vuonna, jolloin käytännössä tulee päättää mitä aineita haluaa kirjoittaa.

Avoimessa yliopistossa kurssien suorittaminen on nostanut suosiotaan viime vuosina. Tämä on todella hyvä tapa edistää opintoja, sekä saada käsitys onko ala itselle oikea. Avoimen yliopiston opintoja voi myös hyödyntää yhteishaussa, jolloin opiskelu ei mene hukkaan. Suuri rakenteellinen ongelma avoimen yliopiston opintojen arvostamisessa silti on. Jokainen avoimen yliopiston kurssi maksaa. Esimerkiksi Turun avoimen yliopiston oikeustieteen kurssit maksavat keskimäärin yli 100 € per kurssi. Samat kurssit ovat tiedekunnassa ilmaisena. Tämä ei ole edes se suurin ongelma. Vaikka avoimessa yliopistossa opiskelisi, kuten päätoiminen opiskelija, ei ole silti oikeutettu mihinkään opiskelijoille kuuluviin etuuksiin taikka tukiin. Tämä on mielestäni eriarvoistavaa, koska avoimen opiskelijalla on yleensä aito motivaatio suorittaa opintoja, jotta hän pääsisi tiedekuntaan opiskelemaan omaa alaansa. Myös avoimessa yliopistossa opiskelu vaatii henkilöltä itseltään huomattavan suuria ponnistuksia, koska opiskelu tehdään pääosin yksin. Opiskelussa tärkeää on juuri yhteisöllisyys ja verkostoituminen, ei niinkään itse teorian liiallinen pänttääminen. Minusta olisi todella hyvä, jos avoimen yliopiston arvostusta lisättäisiin yhteishaussa, koska se näyttää aidon motivaation, toisin kuin todistusvalinta, joka ei näytä todellista motivaatiota tietylle alalle. 

Mistä lisää työtä

Sote-uudistus, mitä se oikein merkitsee Tuusulalle

Sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistuksessa on kysymys palveluiden uudistamisesta ja uudelleen järjestelystä. Hallitus on ehdottanut uudistuksen pohjautuvan niin sanottuihin hyvinvointialueisiin, joita Suomeen tulisi 21 kappaletta. Näille alueille annettaisiin hoidettavaksi sosiaali- ja terveyspalvelut, sekä pelastustoimen järjestäminen. Soteuudistuksen myötä kunnilta katoaa suurin osa kustannuksista hyvinvointialueille, koska kunnan suurin kuluerä on juuri sosiaali- ja terveyspalvelut. Hyvinvointialue rakentuisi julkista toimijoista, joiden toimintaa yksityisen toimijat täydentäisivät. Samalla hyvinvointialue loisi maahan kolmannen hallinnon tason, valtiovallan ja kunnallisen päätöksenteon väliin. Hyvinvointialueiden toiminta rahoitettaisiin kuntien tulojen siirtona valtiolle ja siltä edelleen alueille.

Sote-uudistusta on tehty viimeiset viisitoista vuotta, eikä se vieläkään ole näkemässä loppusuoraa. Tämä on kestämätön tilanne, jossa koronan myötä hoitojonot pitenevät, mutta yksityisen puolen kapasiteettia perushoidossa ei täysin hyödynnetä. Tilanteessa tulisi tarttua härkää sarvista antaa kuntalaiselle palveluseteli, jolla kuntalainen voisi itse valita hoitonsa paikan kuntayhtymän sisällä toimivista toimijoista. Hoitojonojen kasvaessa myös hoidon tarve kasvaa oireiden pitkittyessä. Itselleni tärkeää on nopea hoito, jossa yksityinen toimija tänä päivänä monesti vain onnistuu paremmin.

Nopea palvelun piiriin pääsy on näin pandemia aikaan entistä tärkeämpää varsinkin mielenterveyspalveluiden piiriin. Pääministerin jatkuva puhe jaksamisesta menee kuuroille korville sen ollessa jokapäiväistä. Monessa paikassa varsinkin opiskelijoiden jaksamisesta ollaan huolissaan. Olen itsekin tästä huolissani, YTHS oli ruuhkautunut mielenterveyspalveluiden osalta jo ennen pandemiaa. Nyt tilanne on räjähtänyt käsiin. Terapiatakuu on oikea suunta kestämättömään tilanteeseen. Tosin hallitus ei tätä ole ottanut kärkihankkeekseen toisin kuin ravintoloiden ja muiden palveluiden sulkemista. Terapiatakuun tarkoituksena on hoitoon pääsy viikon päästä ensimmäisestä kontaktista. Tämä on oikea suunta, mutta hoidon tulee alkaa viikon päästä ei ainoastaan sen suunnittelun.

Koulutus on kaiken A ja O

Kuntien yksi merkittävimmistä tehtävistä on toteuttaa perusopetusta. Perusopetuksen ohella kunnat tarjoavat toisen asteen koulutusta. Tuusulassa toimii yksi lukio, jolla on kolme toimipistettä, sekä ammattikoulu. Tuusula on mielestäni onnistunut kehittämään suhteellisen tehokkaan kouluverkoston. Vielä tosin kehittämistä riittää sisällössä. yläasteelle, lukioihin sekä ammattikouluun tulee pilotoida yrittämisen opetushanke. Tässä koulut tekisivät yhteistyötä paikallisten yritysten kanssa. Monet nuoret sanovat, ettei uskalla lähteä yrittämään, koska ei ole käsitystä mitä se pitää sisällään. Tulevaisuus tuo muutoksen työelämään. Sanotaan että tulevaisuudessa huomattava määrä työtehtävistä on tehtävissä yksityisyrittäjinä. Miksi siis Tuusula ei hyödyntäisi tätä mahdollisuutta? Tuusulan tulee ottaa selvästi rohkeampi askel kohti yrityskasvatusta. Olemme kunta aivan pääkaupunkiseudun kupeessa. Miksi siis hukata mahdollisuus olla edelläkävijä, ja tyytyä keskinkertaiseen.

Koulutuksessa tulee ottaa tärkeimmäksi lähtökohdaksi oppilaiden ja opiskelijoiden hyvinvointi. Korona on entisestään heikentänyt oppimismotivaatiota. Tämä kehitys on tosin ollut nähtävissä, jo jonkin aikaa ennen koronaa. Kun ryhmäkokoja on kasvatettu, massaan helpompi soluttautua. Tällöin oppimisvaikeudet kehittyvät suuremmiksi, joita on vaikeampi kuroa kiinni. Tämän takia olen hiukan huolissani uusista koulurakennuksista, joissa opiskelu tapahtuu avonaisissa muunneltavissa tiloissa. Koulutukseen tulee siis panostaa, jotta ryhmäkoot saadaan pidettyä pieninä ja oppiminen tapahtuu innostavasti mutta ohjaavasti. 

Parempaa joukkoliikennettä kustannustehokkaasti

Tuusulan selkeänä ongelmana on heikko joukkoliikenne, jolla liikkuminen on aivan liian hankalaa. Esimerkiksi Helsingin keskustaan pääsy Lahelasta kestää pahimmillaan yli puolitoista tuntia suuntaansa HSL reittioppaan mukaan. Tämä ei ole todellakaan järkevää rahankäyttöä. Tuusulan tulee ottaa selvästi jyrkempi kulma joukkoliikenteen kustannuksiin ja siitä saatavaan hyötyyn. Lahela on yksi suurimmista asuinalueista, sekä sen ympärillä olevat Vaunukangas, Paijala ja Kirkonkylä. Tuusula on laaja kunta, jossa on paljon harvaan asuttuja alueita, jolloin joukkoliikenteen tehokas käyttö kunnan jokaisella kulmalla ei ole mahdollista järkevillä kustannuksilla. HSL on myös nostanut lippuhintoja vähäisten asiakasmäärien takia viimeisen vuoden aikana. Tämä on mielestäni kohtuutonta, jos joukkoliikennettä tulisi käyttää enemmän. Aikuiselle ABCD alueen kertalippu maksaa 5,70 €, joka on paljon varsinkin, jos tarvitsee ostaa lippu kumpaankin suuntaan. Opiskelijat joutuvat maksamaan kertalipuista myös täyden hinnan, kun eläkeläiset pääsevät halvemmalla hinnalla. 30 päivän kausilippu maksaa myös yli 140 €. Mielestäni on kohtuutonta maksaa pahimmillaan yli 10 € päivässä kolmesta tunnista julkisten kyydissä. Koen järkeväksi ratkaisuksi rakentaa suuren liityntäpysäköintihallin suoraan bussiaseman viereen, josta syöttöliikenne voisi kustannustehokkaasti toimia joka suuntaan, niin Keravan juna-asemalle, kuin muihin pääkaupunkiseudun kuntiin.

Ei kuntapolitiikka yhtä miestä kaipaa se kaipaa meistä jokaista

Kuntapolitiikassa on jokaisella toimijalla tärkeä rooli. Kuntapolitiikan tarkoituksena on edustaa kaikkia kuntalaisia, jonka takia on hyvä, että kunnanvaltuusto koostuu monenlaisista ihmisistä. Tuusulan kunta on strategian mukaan lapsiperheitä houkutteleva sopivasti kaupunkimainen maalaiskunta. Eli siis mikä? Tuusulan kunnan toiminnasta puuttuu suoranainen johdonmukaisuus mitä kohti tavoiteltaisiin. Hyvä vertaus kuvaamaan kunnan nykyistä toimintaa olisi jääkiekkopeli, jossa jokainen pelaaja alkaisi yhtäkkiä taitoluistelemaan. Sama kuin Hyrylää kehittäisi kahdelta puolelta Tuusulanväylää ja siihen vielä kasvukeskusten kehittäminen päälle. Tässä huomataan kuinka jokaisella meistä, on omat intressinsä kehittämisessä. Toki jääkiekkopeli voisi olla koomisen näköistä, jos pelaajat luistelisivat omiaan, mutta ei se auta vastustajan voittamisessa. Kuntatasolla vastustajana voidaan pitää muuttotappioita sekä velkaantumista, joiden voittaminen on ensiarvoisen tärkeää. Tämän takia politiikka tarvitsee tekijöitä, jotka ovat valmiita avoimesti keskustelemaan asioista ja aidosti neuvottelemaan niistä ja sitoutumaan aiottuun päämäärään. Tällä hetkellä valtuustossa suurin osa valtuutetuista on yli 30-vuotiaita. Tosin kunnassa asuu enemmän vanhuksia kuin nuoria, mutta edelleenkään se ei selitä valtuutettujen korkeaa keski-ikää. Muutos on tehtävä, se lähtee meistä jokaisesta. Tämän takia olen itse ehdolla, koska haluan olla tekemässä muutosta kuntapolitiikkaan. Miksi nuoret antavat asiansa päätettäväksi aivan eri sukupolvea olevien päätettäväksi? Yksinkertaisesti siksi, kun kuntapolitiikasta on tehty kankeaa ja kyräilevää, minkä takia nuoret eivät koe sitä omaksi asiakseen. Tähän tulee tehdä muutos, ja se onnistuu nuorta ehdokasta äänestämällä. 

Miksi lähden ehdolle?

Mikä ihme saa nuoren opiskelijan lähtemään ehdolle kuntavaaleissa? Halu vaikuttaa ja olla mukana päätöksenteossa on juuri se syy, miksi olen ehdolla. Haluan olla mukana luomassa politiikan murrosta Tuusulassa, jonka tarkoituksena on nuorentaa päätöksentekoa. Olen asunut koko ikäni Tuusulassa, ja ollut mukana Tuusulan kuntapolitiikassa nuorisovaltuutettuna vuodesta 2013 vuoden 2016 syksyyn, jolloin lähdin Yhdysvaltoihin vaihto-oppilaaksi.

Miksi olen valinnut puolueekseni Kokoomuksen? Uskon ihmisen omiin mahdollisuuksiin ja ihmisen omaan vastuuseen omasta elämästään. Tähän Kokoomus on pystynyt vastaamaan parhaalla tavalla mielestäni. Minulle tärkeää on tukea yrittämistä ja työntekoa mahdollisimman laajasti. Näenkin tässä Tuusulalle hyvän mahdollisuuden brändäytyä yrittäjämyönteisenä kuntana. Se ei tosin tapahdu ryöstämällä yksityisten ihmisten ja yritysten maita, huonon neuvottelun lopputuloksena. On jo nähtävissä kuinka Helsingin keskusta karkottaa pk yrityksiä, koska asiakkaat eivät pääse keskustaan omilla autoillaan. Tuusulan ei tule toistaa Helsingin virhettä.