ajatuksia ja mielipiteitä

Miksi suomalainen työ ei kannata

Monesti kuulee puhuttavan, kuinka ulkomaalaiset vievät suomalaisten työt. Tämä on osittain totta matalapalkka-aloilla, johon harva suomalainen suostuu työllistymään. Mielestäni tässä ei niinkään ole kysymys ihmisen halusta tehdä työtä, vaan suuremmasta rakenteellisesta ongelmasta. Suomalainen julkinen talous on kestämättömän suuri. Elinkeinoelämän keskusliiton mukaan Suomen julkiset menot ovat toiseksi suurimmat Euroopassa suhteutettuna BKT:n, ainoastaan Ranskassa menot olivat suuremmat. Samaisen tutkimuksen mukaan Suomen kokonaisveroaste on viidenneksi suurin OECD maissa suhteutettuna BKT:n. Julkisen sektorin menot ovat olleet tuloja suurempia aina vuodesta 2009 saakka. Tilanne on kestämätön. Marinin hallitus on entisestään lisäämässä suomalaisten verotaakkaa, ja hankkimalla lisää syömävelkaa. Jos yksityinen ihminen toimisi vastaavalla tavalla, olisi hän varsin nopeasti luottotiedoton.

Varsinaiseen aiheeseen palatakseni, suomalainen työ ei kannata, koska kulurakenne on rakennettu turhan raskaaksi. Suomalaisten mediaanitulo oli vuonna 2021 noin 2900 €, jolloin verottaja vei tuloista 26,6 %. Eli keskimääräisesti suomalainen tienaa 2900 € kuussa ennen veroja. Tästä työnantajalle palkan sivukuluina voidaan laskea noin puolet suurempi rahamäärä, joka yrityksen tulee saada aikaan, jotta se voi maksaa työntekijälleen palkkaa. Matalapalkka-aloilla työn kanssa kilpailee sosiaalituet, jotka ovat monesti joko yhtä paljon tai vain hiukan vähemmän, mitä työntekijä voisi tienata tekemällä töitä. Tämä on suuri rakenteellinen ongelma, kun työtä tekevät maksavat toisille siitä, että heidän on parempi olla tekemättä mitään, kuin tehdä töitä. Jokainen ihminen on pohjimmillaan laiska, joten on vaikea nähdä, että nykyisin sosiaalietuuksilla elävät saataisiin täyttämään matalapalkka-alojen avoimet työpaikat. En missään nimessä syytä, tilanteesta näitä ihmisiä. Enemmänkin syytän rakennetta, joka tämän mahdollistaa.

Avoimen yliopiston opiskelija on aito väliinputoaja

Korkea koulutusaste on suomalaisten voimavara, mutta samalla se on paljon ahdistusta ja tuskaa aiheuttava taakka monelle toisen asteen päättävälle. Moni työpaikka vaatii työntekijöiltään korkeakoulututkintoa, mikä tarkoittaa joko yliopiston tai ammattikorkeakoulun käymistä. Tänä päivänä yhä enemmän yliopistojen sisäänpääsy keskittyy todistusvalintaan, minkä seurauksena lukion painoarvo tulevaisuuden määrittäjänä korostuu. Asetelma on sinänsä outo, koska lukion ajateltiin olevan kolme vuotta aikaa miettiä mitä haluaa tehdä tulevaisuudessa. Nykyisin päätökset tulee tehdä jo lukion ensimmäisenä vuonna, jolloin käytännössä tulee päättää mitä aineita haluaa kirjoittaa.

Avoimessa yliopistossa kurssien suorittaminen on nostanut suosiotaan viime vuosina. Tämä on todella hyvä tapa edistää opintoja, sekä saada käsitys onko ala itselle oikea. Avoimen yliopiston opintoja voi myös hyödyntää yhteishaussa, jolloin opiskelu ei mene hukkaan. Suuri rakenteellinen ongelma avoimen yliopiston opintojen arvostamisessa silti on. Jokainen avoimen yliopiston kurssi maksaa. Esimerkiksi Turun avoimen yliopiston oikeustieteen kurssit maksavat keskimäärin yli 100 € per kurssi. Samat kurssit ovat tiedekunnassa ilmaisena. Tämä ei ole edes se suurin ongelma. Vaikka avoimessa yliopistossa opiskelisi, kuten päätoiminen opiskelija, ei ole silti oikeutettu mihinkään opiskelijoille kuuluviin etuuksiin taikka tukiin. Tämä on mielestäni eriarvoistavaa, koska avoimen opiskelijalla on yleensä aito motivaatio suorittaa opintoja, jotta hän pääsisi tiedekuntaan opiskelemaan omaa alaansa. Myös avoimessa yliopistossa opiskelu vaatii henkilöltä itseltään huomattavan suuria ponnistuksia, koska opiskelu tehdään pääosin yksin. Opiskelussa tärkeää on juuri yhteisöllisyys ja verkostoituminen, ei niinkään itse teorian liiallinen pänttääminen. Minusta olisi todella hyvä, jos avoimen yliopiston arvostusta lisättäisiin yhteishaussa, koska se näyttää aidon motivaation, toisin kuin todistusvalinta, joka ei näytä todellista motivaatiota tietylle alalle. 

Mistä lisää työtä

Suomessa on tuhansia työpaikkoja tarjolla, mutta tekijöitä ei ole tarjolla. Suomessa on ongelmana korkea sosiaaliturva, joka ei kannusta tekemään töitä, vaan pikemminkin saa työvoiman kaikkoamaan työn piiristä. Onko ongelma siis suomalaisessa sosiaaliturvajärjestelmässä vai asenteessa työntekoa kohtaan? Koen, että kummallakin on vaikutuksensa tilaan, jossa Suomen työmarkkinat tällä hetkellä ovat. Ihmiset arvostavat omaa vapaa-aikaansa entistä enemmän, jolloin työltä vaaditaan entistä venymistä jokaisen työntekijän tarpeisiin. Samalla työn monipuolisuus lisääntyy, mikä vaatisi entistä enemmän sitoutumista työhön. Työn arvostus on myös muutoksessa. Ennen työn ollessa ihmisen elämässä itseisarvo on nykyään työn rooli elämässä ainoastaan välttämätön paha, jolla kustantaa eläminen. On siis tunnustettava työmarkkinoiden rakenteellinen muutos. Moni työntekijä sanoo, ettei pidä työstään ja tekee sitä ainoastaan rahan vuoksi, mutta ei silti ole valmis hyppäämään yrittäjäksi, jolla voisi tehdä itselleen mieleistä työtä. Tässä olisi yhteiskunnalle hyvä mahdollisuus kannustaa ihmisiä osa-aikaisiksi yrittäjiksi. Sen myötä uudet innovaatiot saisivat nostetta sekä lisää ihmisiä pääsisi työhön kiinni. Samalla työhyvinvointi voisi lisääntyä työn mielekkyyden lisääntyessä.

Moni suomalainen tosin kokee yrittämisellä ja sijoittamisella tienaamisen pahana. Tämä on mielestäni huolestuttavaa, koska kummassakin on otettava menetyksen riski. Olisiko siis korkea aika suomalaisilla tehdä asennemuutos yrittämistä kohtaa? Kyllä! Tämä muutos olisi pitänyt tehdä jo eilen, mutta tänäänkin riittää, kunhan emme odota enää huomiseen. On siis korkea aika saada lisää työntekijöitä työn piiriin, jotta voimme pitää huolta suomalaisesta hyvinvointiyhteiskunnasta. 

Sote-uudistus, mitä se oikein merkitsee Tuusulalle

Sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistuksessa on kysymys palveluiden uudistamisesta ja uudelleen järjestelystä. Hallitus on ehdottanut uudistuksen pohjautuvan niin sanottuihin hyvinvointialueisiin, joita Suomeen tulisi 21 kappaletta. Näille alueille annettaisiin hoidettavaksi sosiaali- ja terveyspalvelut, sekä pelastustoimen järjestäminen. Soteuudistuksen myötä kunnilta katoaa suurin osa kustannuksista hyvinvointialueille, koska kunnan suurin kuluerä on juuri sosiaali- ja terveyspalvelut. Hyvinvointialue rakentuisi julkista toimijoista, joiden toimintaa yksityisen toimijat täydentäisivät. Samalla hyvinvointialue loisi maahan kolmannen hallinnon tason, valtiovallan ja kunnallisen päätöksenteon väliin. Hyvinvointialueiden toiminta rahoitettaisiin kuntien tulojen siirtona valtiolle ja siltä edelleen alueille.

Sote-uudistusta on tehty viimeiset viisitoista vuotta, eikä se vieläkään ole näkemässä loppusuoraa. Tämä on kestämätön tilanne, jossa koronan myötä hoitojonot pitenevät, mutta yksityisen puolen kapasiteettia perushoidossa ei täysin hyödynnetä. Tilanteessa tulisi tarttua härkää sarvista antaa kuntalaiselle palveluseteli, jolla kuntalainen voisi itse valita hoitonsa paikan kuntayhtymän sisällä toimivista toimijoista. Hoitojonojen kasvaessa myös hoidon tarve kasvaa oireiden pitkittyessä. Itselleni tärkeää on nopea hoito, jossa yksityinen toimija tänä päivänä monesti vain onnistuu paremmin.

Nopea palvelun piiriin pääsy on näin pandemia aikaan entistä tärkeämpää varsinkin mielenterveyspalveluiden piiriin. Pääministerin jatkuva puhe jaksamisesta menee kuuroille korville sen ollessa jokapäiväistä. Monessa paikassa varsinkin opiskelijoiden jaksamisesta ollaan huolissaan. Olen itsekin tästä huolissani, YTHS oli ruuhkautunut mielenterveyspalveluiden osalta jo ennen pandemiaa. Nyt tilanne on räjähtänyt käsiin. Terapiatakuu on oikea suunta kestämättömään tilanteeseen. Tosin hallitus ei tätä ole ottanut kärkihankkeekseen toisin kuin ravintoloiden ja muiden palveluiden sulkemista. Terapiatakuun tarkoituksena on hoitoon pääsy viikon päästä ensimmäisestä kontaktista. Tämä on oikea suunta, mutta hoidon tulee alkaa viikon päästä ei ainoastaan sen suunnittelun.


Koulutus on kaiken A ja O

Kuntien yksi merkittävimmistä tehtävistä on toteuttaa perusopetusta. Perusopetuksen ohella kunnat tarjoavat toisen asteen koulutusta. Tuusulassa toimii yksi lukio, jolla on kolme toimipistettä, sekä ammattikoulu. Tuusula on mielestäni onnistunut kehittämään suhteellisen tehokkaan kouluverkoston. Vielä tosin kehittämistä riittää sisällössä. yläasteelle, lukioihin sekä ammattikouluun tulee pilotoida yrittämisen opetushanke. Tässä koulut tekisivät yhteistyötä paikallisten yritysten kanssa. Monet nuoret sanovat, ettei uskalla lähteä yrittämään, koska ei ole käsitystä mitä se pitää sisällään. Tulevaisuus tuo muutoksen työelämään. Sanotaan että tulevaisuudessa huomattava määrä työtehtävistä on tehtävissä yksityisyrittäjinä. Miksi siis Tuusula ei hyödyntäisi tätä mahdollisuutta? Tuusulan tulee ottaa selvästi rohkeampi askel kohti yrityskasvatusta. Olemme kunta aivan pääkaupunkiseudun kupeessa. Miksi siis hukata mahdollisuus olla edelläkävijä, ja tyytyä keskinkertaiseen.

Koulutuksessa tulee ottaa tärkeimmäksi lähtökohdaksi oppilaiden ja opiskelijoiden hyvinvointi. Korona on entisestään heikentänyt oppimismotivaatiota. Tämä kehitys on tosin ollut nähtävissä, jo jonkin aikaa ennen koronaa. Kun ryhmäkokoja on kasvatettu, massaan helpompi soluttautua. Tällöin oppimisvaikeudet kehittyvät suuremmiksi, joita on vaikeampi kuroa kiinni. Tämän takia olen hiukan huolissani uusista koulurakennuksista, joissa opiskelu tapahtuu avonaisissa muunneltavissa tiloissa. Koulutukseen tulee siis panostaa, jotta ryhmäkoot saadaan pidettyä pieninä ja oppiminen tapahtuu innostavasti mutta ohjaavasti. 

Parempaa joukkoliikennettä kustannustehokkaasti

Tuusulan selkeänä ongelmana on heikko joukkoliikenne, jolla liikkuminen on aivan liian hankalaa. Esimerkiksi Helsingin keskustaan pääsy Lahelasta kestää pahimmillaan yli puolitoista tuntia suuntaansa HSL reittioppaan mukaan. Tämä ei ole todellakaan järkevää rahankäyttöä. Tuusulan tulee ottaa selvästi jyrkempi kulma joukkoliikenteen kustannuksiin ja siitä saatavaan hyötyyn. Lahela on yksi suurimmista asuinalueista, sekä sen ympärillä olevat Vaunukangas, Paijala ja Kirkonkylä. Tuusula on laaja kunta, jossa on paljon harvaan asuttuja alueita, jolloin joukkoliikenteen tehokas käyttö kunnan jokaisella kulmalla ei ole mahdollista järkevillä kustannuksilla. HSL on myös nostanut lippuhintoja vähäisten asiakasmäärien takia viimeisen vuoden aikana. Tämä on mielestäni kohtuutonta, jos joukkoliikennettä tulisi käyttää enemmän. Aikuiselle ABCD alueen kertalippu maksaa 5,70 €, joka on paljon varsinkin, jos tarvitsee ostaa lippu kumpaankin suuntaan. Opiskelijat joutuvat maksamaan kertalipuista myös täyden hinnan, kun eläkeläiset pääsevät halvemmalla hinnalla. 30 päivän kausilippu maksaa myös yli 140 €. Mielestäni on kohtuutonta maksaa pahimmillaan yli 10 € päivässä kolmesta tunnista julkisten kyydissä. Koen järkeväksi ratkaisuksi rakentaa suuren liityntäpysäköintihallin suoraan bussiaseman viereen, josta syöttöliikenne voisi kustannustehokkaasti toimia joka suuntaan, niin Keravan juna-asemalle, kuin muihin pääkaupunkiseudun kuntiin.

Ei kuntapolitiikka yhtä miestä kaipaa se kaipaa meistä jokaista

Kuntapolitiikassa on jokaisella toimijalla tärkeä rooli. Kuntapolitiikan tarkoituksena on edustaa kaikkia kuntalaisia, jonka takia on hyvä, että kunnanvaltuusto koostuu monenlaisista ihmisistä. Tuusulan kunta on strategian mukaan lapsiperheitä houkutteleva sopivasti kaupunkimainen maalaiskunta. Eli siis mikä? Tuusulan kunnan toiminnasta puuttuu suoranainen johdonmukaisuus mitä kohti tavoiteltaisiin. Hyvä vertaus kuvaamaan kunnan nykyistä toimintaa olisi jääkiekkopeli, jossa jokainen pelaaja alkaisi yhtäkkiä taitoluistelemaan. Sama kuin Hyrylää kehittäisi kahdelta puolelta Tuusulanväylää ja siihen vielä kasvukeskusten kehittäminen päälle. Tässä huomataan kuinka jokaisella meistä, on omat intressinsä kehittämisessä. Toki jääkiekkopeli voisi olla koomisen näköistä, jos pelaajat luistelisivat omiaan, mutta ei se auta vastustajan voittamisessa. Kuntatasolla vastustajana voidaan pitää muuttotappioita sekä velkaantumista, joiden voittaminen on ensiarvoisen tärkeää. Tämän takia politiikka tarvitsee tekijöitä, jotka ovat valmiita avoimesti keskustelemaan asioista ja aidosti neuvottelemaan niistä ja sitoutumaan aiottuun päämäärään. Tällä hetkellä valtuustossa suurin osa valtuutetuista on yli 30-vuotiaita. Tosin kunnassa asuu enemmän vanhuksia kuin nuoria, mutta edelleenkään se ei selitä valtuutettujen korkeaa keski-ikää. Muutos on tehtävä, se lähtee meistä jokaisesta. Tämän takia olen itse ehdolla, koska haluan olla tekemässä muutosta kuntapolitiikkaan. Miksi nuoret antavat asiansa päätettäväksi aivan eri sukupolvea olevien päätettäväksi? Yksinkertaisesti siksi, kun kuntapolitiikasta on tehty kankeaa ja kyräilevää, minkä takia nuoret eivät koe sitä omaksi asiakseen. Tähän tulee tehdä muutos, ja se onnistuu nuorta ehdokasta äänestämällä. 

Miksi lähden ehdolle?

Mikä ihme saa nuoren opiskelijan lähtemään ehdolle kuntavaaleissa? Halu vaikuttaa ja olla mukana päätöksenteossa on juuri se syy, miksi olen ehdolla. Haluan olla mukana luomassa politiikan murrosta Tuusulassa, jonka tarkoituksena on nuorentaa päätöksentekoa. Olen asunut koko ikäni Tuusulassa, ja ollut mukana Tuusulan kuntapolitiikassa nuorisovaltuutettuna vuodesta 2013 vuoden 2016 syksyyn, jolloin lähdin Yhdysvaltoihin vaihto-oppilaaksi.

Miksi olen valinnut puolueekseni Kokoomuksen? Uskon ihmisen omiin mahdollisuuksiin ja ihmisen omaan vastuuseen omasta elämästään. Tähän Kokoomus on pystynyt vastaamaan parhaalla tavalla mielestäni. Minulle tärkeää on tukea yrittämistä ja työntekoa mahdollisimman laajasti. Näenkin tässä Tuusulalle hyvän mahdollisuuden brändäytyä yrittäjämyönteisenä kuntana. Se ei tosin tapahdu ryöstämällä yksityisten ihmisten ja yritysten maita, huonon neuvottelun lopputuloksena. On jo nähtävissä kuinka Helsingin keskusta karkottaa pk yrityksiä, koska asiakkaat eivät pääse keskustaan omilla autoillaan. Tuusulan ei tule toistaa Helsingin virhettä.